tiistai 20. helmikuuta 2018

Lisää pienoisromaaneja!

Minun täytyy tunnustaa, etten ole mikään ylin lyhytproosan ystävä. Kaltaiselleni lukijalle, joka arvostaa erityisesti maailmanrakennusta ja ajan kanssa kehiteltyjä hahmoja, novellit tuntuvat usein kovin köykäisiltä. Luen ja työstän novelleja mielelläni, mutta saan niistä harvemmin sellaisia elämyksiä, jotka minua lukijana erityisesti kiehtovat.

Yksi tapa syventää novellien kerrontaa on novellisarja, jossa samoista hahmoista ja/tai maailmasta kirjoitetaan useampia tarinoita. Andrzej Sapkowskin ensimmäiset Noituri-kokoelmat ovat erinomainen esimerkki siitä, miten hyvin tämä voi parhaimmillaan toimia. Yksittäiset tarinat ovat tiiviitä, yhden teeman ympärille rakennettuja kokonaisuuksia, mutta eri novelleissa voidaan esitellä maailman eri puolia ja kehittää hahmoja eteenpäin.

Toinen mahdollisuus kerronnan laajentamiseen ovat julkaisutoiminnassa usein hieman laitapuolen asemaan jääneet pienoisromaanit. Rajanveto eripituisten tekstien välillä on epämääräistä ja usein heikkopäistäkin puuhaa. Tässä tapauksessa kutsun pienoisromaaneiksi tekstejä, jotka asettuvat sanamäärältään jonnekin novellin ja romaanin välimaastoon ja ovat hahmogallerialtaan ja aikatasoiltaan novelleja runsaampia.

Olen hiljattain havahtunut pienoisromaanien mahdollisuuksiin muutaman erittäin antoisan esimerkin myötä. Nnedi Okoraforin oivallisista Binti-pienoisromaaneista kirjoitin jo aiemmin käsitellessäni viime vuosien mielenkiintoisimpia naisscifistejä. Martha Wellsin Murderbot Diaries -sarjaa olisi hyvin voinut myös käsitellä samassa tekstissä. Antisosiaalisen, itsetunto-ongelmista kärsivän tappokoneen vaiheita seuraavista tarinoista on julkaistu vasta ensimmäinen, All Systems Red, mutta sarjaa uskaltaa suositella jo pelkästään sen perusteella. Persoonallisen ja yllättävänkin samaistuttavan päähenkilön ympärille on punottu viihdyttävä ja jouhevasti eteenpäin kulkeva seikkailukertomus, joka lupaa myös maailmaltaan paljon.

Brandon Sanderson tunnetaan ennen kaikkea huomattavasti pidemmistä fantasiaeepoksistaan, mutta The Emperor's Soul -pienoisromaani on hänen parhaita tarinoitaan. Se on hieno, tiivis kokonaisuus, joka punoutuu omaperäisen, kiinalaistyyppisillä sineteillä maailmaa muokkaavan väärentäjähahmon ympärille. Tarinan keskiössä oleva taikajärjestelmä on kiehtova, mutta sitä olisi todennäköisesti ollut vaikea laajentaa kokonaisen romaanin tai romaanisarjan mittoihin. Pienoisromaanin puitteissa se sitä vastoin toimii erinomaisesti.

Näiden tuttavuuksien perusteella haluaisin lukea enemmänkin pienoisromaanin muotoon kirjoitettuja fantasia- ja scifitarinoita. Niiden hahmoihin ja maailmoihin mahtuu enemmän sävyjä kuin novelleihin, mutta parin tunnin rupeamina ne sopivat vielä hyvin luettaviksi yhdeltä istumalta. Tämä on hyvää vastalääkettä välillä mammuttimaisiin mittoihin paisuville romaaneille (erityisesti, kun tämän hetken lukuprojektinani on Sandersonin tuore 1300-sivuinen The Oathbringer).

Ekirjojen myötä pienoisromaaneille on tarjolla erinomaisesti niiden puitteisiin sopiva julkaisukanava. Sähköisenä niitä on yhtä luontevaa hankkia teekupin kaveriksi kuin elokuviakin. Englanninkielisillä markkinoilla tätä on jonkin verran hyödynnettykin, mutta kotimaisiin vaihtoehtoihin en ole törmännyt. Jos lukijoilla on tiedossa tutustumisen arvoisia suomenkielisiä scifi- tai fantasiapienoisromaaneja, otan vinkkejä hyvin mielelläni vastaan!

2 kommenttia:

  1. Pienoisromaaneja en nyt osaa suoraan suositella, mutta mieleen tuli Susanna Clarken novellikokoelma The Ladies of Grace Adieu and other stories, jonka kaikki novellit sijoittuvat samaan fantasia/vaihtoehtohistoriamaailmaan. Ne ovat periaatteessa laajentavia näkökulmia samaan maailmaan, josta kertoo myös Clarken 800-sivuinen romaani Jonathan Strange & Mr Norrell, mutta minusta se toimii oikein hyvin omanakin kokonaisuutenaan - erityisesti siksi, että osa novelleista on kirjoitettu ennen romaania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on erinomainen esimerkki maailman laajentamisesta novellikokoelman kautta. Sen lisäksi, että kyseessä on yksi parhaista lukemistani spekulatiivisen fiktion novellikokoelmista ylipäätään. Kantaa komeasti ilman Jonathan Strange & Mr Norreliakin, vaikka se onkin yksi 2000-luvun suosikkiromaaneistani.

      Poista

Ajatuksia Atorox-novelleista

Osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Atorox-raatiin. 23 ehdokasnovellin lukeminen oli kiinnostavaa ja antoi paljon ajattel...