Maailmanrakennus on olennainen osa spekulatiivista fiktiota, oli kyse sitten yksittäisistä elementeistä arkisessa maailmassa tai kokonaisesta uudesta todellisuudesta. Itselleni se on yksi scifin ja fantasian tärkeimmistä koukuista. Niinpä uteliaisuuteni heräsikin heti, kun törmäsin Microscopeen (viralliset kotisivut), joka lupasi tarjota uudenlaisen työkalun maailmanrakennukseen. Pelillistettyssä tarinankerrontasessiossa syntyy nopeasti laajoja historiankaaria, dramaattisia kohtauksia ja yllättäviä ideoita.
Microscopen pelaamiseen tarvitaan vain sääntökirja, kynä ja arkistokortteja tai vastaavia muistiinpanovälineitä. Säännöt saa helpoiten hankittua PDF-muodossa Lame Magen omasta verkkokaupasta. Yksi pelikerta kestää 2-4 tuntia ja peli toimii 2-5 osallistujalla, joskin parhaimmillaan se on 3-4 hengen voimin. Tällöin erilaisia ideoita on riittävästi, mutta omaa vuoroaan ei tarvitse odotella liian kauan.
Uuden maailman luominen alkaa yhteisellä puitteiden määrittelemisellä. Ensin tarinalle valitaan kantava teema, kuten muinaisen valtakunnan nousu ja tuho tai ihmiskunnan pako kuihtuvalta Maapallolta kohti tähtiä, ja sovitaan yhteinen tulkinta siitä. Tämän pohjalta määritellään alku- ja loppupisteet sille ajanjaksolle, jota pelissä halutaan tarkastella. Nämä voivat olla satojen tai jopa tuhansien vuosien päässä toisistaan, mutta ne auttavat luomaan maailmalle yhteiset puitteet.
“Kokoonnumme pelaamaan Microscopea neljän hengen voimin. Tuoreiden eksoplaneettalöytöjen innostamina päätämme kertoa, kuinka Trappist-1:n asukkaat asuttavat aurinkokuntansa. Määrittelemme aikakauden alkupisteeksi ensimmäisen yhteyden planeetan ulkopuolelle ja loppupisteeksi ensimmäisen yhteyden aurinkokunnan ulkopuolelle.”
Seuraavaksi määritellään historiankirjoituksen paletti: millaiset asiat kuuluvat siihen ja millaiset eivät. Jokainen pelaaja saa määritellä asian, joka kuuluu tai ei kuulu tähän maailmaan. Tarkoitus on valita asioita, joiden läsnä olo tai puuttuminen ovat yllättäviä valitussa ympäristössä. Tällaisia esimerkkejä voisivat olla vaikkapa höyrykäyttöiset avaruusalukset tai avaruusalusten puuttuminen kokonaan avaruusoopperasta. Lopuksi jokainen pelaaja saa lisätä yhden aikakauden tai tapahtuman historian aikajanalle.
“Olemme kiinnostuneempia lisäämään maailmaamme asioita kuin kieltämään niitä. Haluamme mukaan mm. elämää useammalla kuin yhdellä planeetalla, okkultismia ja revontuliin pohjautuvan ennustusmenetelmän. Tästä ei ole tulossa aivan tavanomaista avaruudenvalloitus-scifiä. Lopuksi yksi pelaajista kieltää avaruusalukset. Meidän on luotava muita tapoja kuljettaa Trappist-1:n asukkaita planeetalta toiselle.”
 |
| Microscopen pienistä lapuista syntyy kokonainen aurinkokunta historioineen. |
Alkuvalmistelujen jälkeen maailmaa rakennetaan kiertävissä vuoroissa. Kukin pelaajista määrittelee vuorollaan maailmasta yhden asian, johon seuraavaksi keskitytään. Sen puitteissa kaikki luovat luoda maailmaan uuden aikakauden, syventävät olemassa olevaa aikakautta tapahtumalla tai avaavat jonkin tapahtuman yksityiskohtia kohtauksella. Kun kierros vaihtuu ja seuraava pelaaja pääsee määrittelemään seuraavan teeman, hän voi myös poimia jonkin maailmaan lisätyistä asioista perinnöksi, jonka seuraukset näkyvät maailmassa läpi sen historian.
Säännöt ovat yksinkertaiset: lisäykset eivät saa olla ristiriidassa jo määriteltyjen asioiden kanssa, mitään alkuvaiheessa kiellettyä asiaa ei saa käyttää ja kaiken täytyy liittyä tavalla tai toisella kyseisen kierroksen polttopisteessä olevaan aiheeseen. Historiaa ei luoda lineaarisesti, vaan uusia aikakausia ja tapahtumia voi lisätä mihin tahansa sopivaan väliin. Kukaan ei omista maailmassa mitään, vaan kaikki saavat tehdä mukaan tuoduilla aiheilla mitä haluavat. Jokaisesta uudesta ideasta voi siis lopulta kuoriutua jotakin aivan muuta kuin niiden alkuperäinen esittäjä ajatteli.
Aikakaudet ja tapahtumat yksinkertaisesti kuvaillaan ja lisätään osaksi aikalinjaa. Kohtausten kohdalla niiden aloittaja määrittelee kysymyksen, johon kohtauksella haetaan vastausta, esimerkiksi “miksi kuningas päätti pettää kansansa?”, ja kuvailee lyhyesti lähtöasetelman. Tämän jälkeen jokainen pelaaja valitsee tai luo kohtaukseen oman näkökulmahenkilönsä ja ryhmä hakee esitettyyn kysymykseen vastausta dialogin ja kuvailun avulla. Kohtaus päättyy, kun vastaus on saatu selville.
“Maailmamme saa heti aluksi yllättävän käänteen, kun ensimmäiseksi polttopisteeksi määritellään avaruusvalaat ja historiaan lisätään aikakausi, jolloin ensimmäinen avaruusvalas Alis on ainoa keino liikkua aurinkokunnan sisällä. Kierroksen päättyessä Alis valitaan ensimmäiseksi perinnöksi ja avaruusvalaista yksi maailmamme kantavista voimista. Pian niiden seuraksi putkahtaa avaruusvalaiden kanssa symbioottisessa suhteessa eläviä olentoja, jotka elävät sitä lyhyemmän ajan, mitä enemmän ne tietävät.”
“Pelin edetessä maailmamme kehittyy nopeasti ja sinne syntyy yllättäviä, kiehtovia syy-seuraus -suhteita. On astraalimatkailijoita, joiden pioneerit teloitetaan tabujen rikkomisesta. Planeetta, joka muuttuu jatkuvasti terramuokkauksen aiheuttaman nopeatempoisen evoluution kourissa. Avaruusvalaiden kanssa symbioottisessa suhteessa elävien olentojen keskuudessa suosioon nouseva Unohduksen kultti, joka syntyy vastareaktiona näiden jatkuvasti lyhenevälle elinkaarelle. Historian loppuvaiheessa avaruusvalaiden ohjaama valtava auringonpurkaus pyyhkii teknologian ja korkean sivistyksen lähes kaikilta planeetoilta ja valaiden vaellus muodostaa ensimmäisen yhteyden aurinkokunnan ulkopuolelle.”
Vapaamuotoiselta vaikuttavasta rakenteestaan huolimatta Microscope onnistuu pitämään pelaajat kurissa ja tukemaan jatkuvasti etenevän maailman luomista. Tässä auttavat se, että jokaiselle tapahtumalle on määriteltävä selkeä seuraus, ja jokaiseen lisäykseen liitettävä merkintä siitä, onko sillä myönteinen vai kielteinen sävy. Koska useimmat historian käänteet ovat perusluonteeltaan varsin ambivalentteja, nämä vaatimukset selkeyttävät yhteistä tulkintaa ja tekevät kaikista lisäyksistä tarinallisempia.
Microscopea on vaikea määritellä tyhjentävästi. Sen kutsuminen peliksi on hieman harhaanjohtavaa, koska sillä ei ole selkeää tavoitetta tai voittajia. Pohjimmiltaan kyse on yhteisestä, sääntöjen ohjaamasta tarinankerronnasta. Sen epätyypillinen luonne ei kuitenkaan ole ongelma, sillä säännöt ovat hyvin loogiset ja nopeasti omaksuttavat. Englanninkielisellä sääntökirjalla on pituutta muutama kymmenen sivua, mutta se selittyy perusteellisilla, pelin luonnetta hienosti havainnollistavilla esimerkeillä.
Spekulatiivisen fiktion kirjoittamisesta kiinnostuneille Microscope onkin tutustumisen arvoinen työkalu. Pelikerroilta ei todennäköisesti synny mitään täysin valmista, mutta se on oivallinen tapa verrytellä omaa luovuuttaan, herätellä uusia ideoita ja haastaa omia ennakko-oletuksiaan. Yhteinen maailmanrakennus on myös yksinkertaisesti niin hauskaa, että Microscopea voi suositella jo senkin perusteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti